silly thoughts of small deeds

Hmm, tänään on vuoden 2010 viimeinen päivä. Jotenkin jännää ajatella tätä, koko vuosi tuntuu vain kadonneen, mutta edessä on uusi vuosi (ja toivottavasti uudet kuviot). Uudenvuodenlupauksia en ole yleensä tehnyt koska ei ole ollut tarvetta, tänä vuonna asia on ehkä toisin: alan jaksottamaan ajankäyttöni paremmin, keskityn asioihin jotka oikeasti kiinnostavat, jätän turhat toisten miellyttämiseen ja muuhun pyrkivät asiat sivuun.

Näin Sonjaa ja Vanessaa tänään, erittäin bueno päivä. Raahauduttiin aluksi Kiasmaan mikä osottautui loistavaksi ideaksi, tuolla on suht täydellistä kuvata vaikka valaistukset vaihteleekin tajuttomasti :--D Tämän jälkeen mäkkiteineilyä, minkä jälkeen lähdettiin hetken mielijohteesta vilkaisemaan hietsua (ja jäädyttiin). Jäädyn pahemman kerran, antaa kuvien kertoa loput.

but to the ocean, it was only rain

Hmm, nyt on joulu.  Suunnitelmat meni uusiksi, tarkoituksena oli tosiaankin lähteä Joensuuhun mutta Murphyn lakia kiltisti totellen tulin kipeäksi lähtöä edeltävänä iltana. Toisaalta, ehkä näin on parempi: ei turhaa säätöä, asiat kulkevat omalla painollaan ja joulu vain on. Se on kuitenkin vain juhla muiden joukossa, mitä luultavimmin yliarvostettukin sellainen.

En tosiaankaan tiedä mitä pitäis ajatella joulusta. Toisaalta nykyään kyseessä on ylikaupallinen kulutusjuhla jonka perimmäinen tarkoitus tuntuu unohtuneen, tärkeintä on materialismionnellisuus ja valtavat ruokamäärät. Kuitenkin tämän amerikkalaistumisen ohella joulu herättää semilämpimiä tunteita mikäli se joulufiilis nyt löytyy, voi vain rauhoittua ja ottaa etäisyyttä kaikkeen arjen häslinkiin.

Hyvää joulua, ihmiset

say it in hopelandic

(mainospuhe: Sigur Rós on jotain niin lähellä täydellisyyttä, give it a try)

Tällainen päivä tänään, jouluhehkutus alkaa tulla jo ulos korvista.

+ haluan takaisin Naantaliin

let the blind lead the blind

Heipsa, täällä pakastelaama aka Tuukka. Mitä luultavimmin kiusaan teitä jatkuvasti postauksilla tulevaisuudessa, ties miten mones blogiviritelmä saa tällä kertaa luvan onnistua. Eli luvassa on (kai) kuvia kuvia kuvia ja random kantaaottavia pohdiskeluja yhteiskunnan epäkohtien päälle kaatuessa.

Täällä kirjoittelee siis espoolainen heebo jonka elämä pyörii musiikin ja valokuvauksen ympärillä. Valokuvaajan ammatti ois toki kiva, kattoo nyt riittääkö sit taidot minnekään lukion jälkeen. Kitara on kaveri samoin kuin laulutaitoiset ihmiset joita voi satunnaisesti säestellä.

Ja tosiaan kommentoidakin saa toisinaan, en pure.