true or false it may be

(punavuori hoods 2011)

kuppikaupalla kahvia

räiskyviä säveliä

ei, indieshaibaa

sitä ei voi kuvata räiskyvin sävelin

eivät ne räisky

pikemminkin useita kerroksia

paljon värejä

pieniä yksityiskohtia

ja minulla on kylmä

tuuheatukkainen brittipoju laulaa naiiviudesta

enkä (vieläkään) ota opikseni

you're the swirling wind above the sea, the maddest storm they've seen

Sunnuntait on niitä päiviä jolloin mielessä pyörii menneisyys ja ei saa mitään aikaiseksi. 

(+ Silversteinfiilistelyt. Houkuttelis suuresti mennä nostalgisoimaan näitä Nosturille maaliskuussa mutta keikka maanantaina ja mun pitäis olla tietysti Joensuussa = huono yhtälö. Puhumattakaan siitä että opiskelijabudjetti huutaa hoosiannaa)

I said I'd never walk away, but I'm not able to stay

I said I'd never leave this place, but I can't stay here

To watch you fade and watch you change into someone I can't face

I can't replace,  I can't replace you

oli kiva nähdä, muuta sanoa osaa en

Kuvausreissu Naantalin vanhaankaupunkiin w/ Rebecca.

Tuntuu oudolta olla lomalla, univelat loistavat poissaolollaan ja fiilis on hyvä. Jälleennäkemisiä ihmisten kanssa, litrakaupalla kahvia ja sosialisointia. Kouluhommat kasautuvat (jälleen), ranskan itsenäisen kurssin kirjoitelmat on rästissä ja olen mahdollisesti helisemässä subjunktiivimuotojen ja äärimmäisen epäjohdonmukaisen kielen kanssa. Paulo Coelhon samaa kaavaa noudattavat kirjat puuduttavat ja enkun kurssia varten luettava Veronika Decides To Die ei kiinnosta, tuntuu oudolta todeta mutta kaikesta hienoudestaan ja elämänfilosofiastaan huolimatta en jaksa sen miehen itseään toistavuutta.

Haluan oppia soittamaan huuliharppua.

"tämä on pikajuna turun satamaan. seuraavat pysähdyspaikkamme ovat..."

Juna-asemilla on niin paljon piilotettuja tunteita. Astut ulos junasta, katsot ympärillesi ja näet sadoittain ihmisiä jotka saapuvat tähän kaupunkiin. Tarkoitusperät ovat tuntemattomat, jollain saattaa olla kumppani kaupungissa, toinen taas saattaa olla matkalla katsomaan vanhempiaan sairaalaan.

Ihmiset ympärillä hajautuvat ja lähtevät eri suuntiin, monet heittäytyvät halaamaan vastaan tullutta ystäväänsä.  Tutuilla kiviportailla istuessa, vanhaa turkoosia mersua etsiessä on aikaa pohtia. Miksi olen juuri täällä? Miksi tieni vei tänne, onko olemassa mitään järkiperäistä selitystä sille, että murteensa vuoksi vihattu kaupunki on minulle juuri niin erityinen?

Tuntuu oudolta olla Naantalissa. Puolen vuoden jälkeen. Kaupunki ei muutu, pölyisen ison puutalon väki pysyy suurinpiirtein samana, tumma shetlanninlammaskoira jaksaa aina innostua kun vaivaudun tulemaan. 

samoja raiteita

samoja kaiteita

kosketimme vain kylmää rautaa

eivätkä junat enää kulkeneet

sanoja vaikeita

sanoja haikeita

katsoimme parvekkeelta

kuinka metsä yöhön vaihtuu 

(Pasa - Metsä yöhön vaihtuu)