you're the prayer inside me

daddy's ghost behind you
sleeping dog beside you
you're a poem of mystery
you're the prayer inside me

spoken words like moonlight
you're the voice that I like

needlework and seedlings
in the way you're walking
to me from the timbers
faded from the winter

kuuden kielen maisteriksi?

Ihmisluonto on arvaamaton. Sielunkumppani voi aina lähteä etsimään elämänsä tarkoitusta ja muuttaa alpakkafarmille Peruun, ja se monet illat kaljoitteluseurana istunut kaveri saattaa loppupeleissä lyödä puukon selkään oman etunsa ja muutaman mäyräkoiran saavuttamiseksi. Kitara ei kuitenkaan jätä, se on paikalla aina. Soittaja näppäilee siitä murheidensa aikaan esiin surumielisen soinnun säestämään mollibluesia, mutta saa myöskin Esplanadin ilta-auringossa esiin elämää ylistävän gospelin.

(Äikän vitoskurssi on karmea, joka toinen päivä tekstitaitojen ja esseiden kirjoittelua pikkutunneille asti = päänuppi kiittää. Toisaalta tää on parasta mahdollista harjoitusta kirjoittamiselle (joka muuten jäisi auttamatta) mutta raastavaa silti.)

Arkeen kuuluu paljon oivalluksia, elämä on toisinaan ihan mukiinmenevää.

mää oon affena, hirmunen affena

jos latte olisi halvempaa
(ja kaikki soittaisivat ukulelea)
maailma olisi varmasti parempi paikka

gluey feathers on the flume

Joensuussa on talvi. Tai en loppupeleissä siitä talvesta tiedä mutta on/off-tilanne lumen kanssa, kinokset ilmestyvät päivässä ja katoavat seuraavan viikon aikana kunnes kierto alkaa taas alusta uuden lumikuuron myötä.

Elämä pyörii outoa ympyrää. Kun astun junasta asemalaiturille ja vieressä näkyy Eduskuntatalo, en voi tehdä muuta kuin hymyillä. Lauantai-aamun ratikkaseikkailut, Valtterin ihmispaljous ja äärimmäisen toimiva julkinen liikenne on asioita joita mulla on oikeasti ikävä. Samoin kuin vanha elämä, Etiksen käytävät ja ne bussimatkat 270:lla Stadiin ja takaisin.

Kun vielä sunnuntaina iltakuudelta hengailin Elielinaukiolla postitaloa katsellen, jokin tuntui loksahtavan. Täällä mun kuuluisi olla, vaikka seuraavana aamuna olisinkin pakertamassa esseitä kristinuskon etiikasta.

kuvat från helsingfors, viime vkonloppu

Oli miten oli, viihdyn mä täälläkin. Musiikkihommat pyörii, keikkaa pukkaa ja ilmeisesti proggis ottaa tuulta siipiensä alle. Koeviikkokin on kohta ohi ja pidän itteni kiireisenä - elämä jatkuu ja asioilla on tapana järjestyä. 

ja tähän pohdinnan lopuksi kuunnelkaa hyvä biisi! terveisin katkera alaikäinen joka ei pääse katsomaan Bon Iveriä Flowhun ensi vuonna koska saa pahvit vasta kuukauden sen jälkeen, tämä on vääryys