gluey feathers on the flume

Joensuussa on talvi. Tai en loppupeleissä siitä talvesta tiedä mutta on/off-tilanne lumen kanssa, kinokset ilmestyvät päivässä ja katoavat seuraavan viikon aikana kunnes kierto alkaa taas alusta uuden lumikuuron myötä.

Elämä pyörii outoa ympyrää. Kun astun junasta asemalaiturille ja vieressä näkyy Eduskuntatalo, en voi tehdä muuta kuin hymyillä. Lauantai-aamun ratikkaseikkailut, Valtterin ihmispaljous ja äärimmäisen toimiva julkinen liikenne on asioita joita mulla on oikeasti ikävä. Samoin kuin vanha elämä, Etiksen käytävät ja ne bussimatkat 270:lla Stadiin ja takaisin.

Kun vielä sunnuntaina iltakuudelta hengailin Elielinaukiolla postitaloa katsellen, jokin tuntui loksahtavan. Täällä mun kuuluisi olla, vaikka seuraavana aamuna olisinkin pakertamassa esseitä kristinuskon etiikasta.

kuvat från helsingfors, viime vkonloppu

Oli miten oli, viihdyn mä täälläkin. Musiikkihommat pyörii, keikkaa pukkaa ja ilmeisesti proggis ottaa tuulta siipiensä alle. Koeviikkokin on kohta ohi ja pidän itteni kiireisenä - elämä jatkuu ja asioilla on tapana järjestyä. 

ja tähän pohdinnan lopuksi kuunnelkaa hyvä biisi! terveisin katkera alaikäinen joka ei pääse katsomaan Bon Iveriä Flowhun ensi vuonna koska saa pahvit vasta kuukauden sen jälkeen, tämä on vääryys