a) En osaa kertoa tarinoita. Maalaan asiat näyttämään paremmilta, kuin mitä ne ovat. Paljon huttua, liian koristeellista kieltä, liian sivulauseita. Ja ruudun takana on yksi helvetin perfektionisti, joka ei ymmärrä harjoituksen ja satunnaisen epäonnistumisen olennaisuutta.
b) Kamera ei kulje mukana samalla tavalla kuin ennen.
c) Elämästä raapustaminen tuntuu turhalta, kun elämässä ei tunnu tapahtuvan asioita. Tai pikemminkin niin, että omat asiat tuntuvat niin itsestäänselviltä, ettei niistä ymmärrä kirjoittaa. Myös rajoite b) tuntuu olevan osatekijä, kompensoisin rajoitetta a) sillä (mutta tämä on vain mussuttamista).
Luultavasti rajoitteesta a) huolimatta tänne tulee tekstiä aina välillä, motivaatiota on ja rutiini olisi hyvä saada takaisin. Myös ääntäkin varmaan jatkossa, kun saadaan projektit etenemään.
Ajatus blogista eräänlaisena luonnoslehtiönä on myös pyörinyt mielessä. Ja osoitteen vaihtaminen, ajatus puhtaasta pöydästä houkuttelee - mutta en tosin usko, että se pidemmän päälle auttaisi.
edit: totuus sivuaa kohtaa a), mutta on oma lukunsa:
d) Tyytymättömyys. Pelkää tehdä kuvan siitä hetkestä, ajattelee että se ei palvele kokonaisuutta, on liikaa visioita ja ajatuksia minkä mukaan pitäisi toimia. Mutta eivät ne ajatukset palvele mitään kokonaisuutta, en mä hyödy siitä, päinvastoin. Ei tarvitse olla täydellinen, ei tarvitse saada sillä hetkellä täydellistä pätkää - blogiin voi laittaa keskeneräistäkin, jos tekstiä ei muuten synny.
Ratkaisu: uskallus tehdä skissi, jättää se siihen, ehkä myöhemmin palata astialle.
edit 2 / toinen julkaisunjälkeinen ajatus:
Perhana, ajatus hävisi, en saa kiinni. Hmmm. Liittyi jotenkin kirjoittamiseen. Luultavasti kirjoittamiseen prosessina - näitä ajatuksiakin tulee aina vähitellen mieleen. Itse prosessin pitäisi antaa tapahtua, tekstiä pitäisi tuottaa. Oli se millaista paskaa tahansa, yleensä hyvää ja huttua syntyy suhteella 1:9 joten rohkeasti vaan näppiksen tai moleskinen äärelle. Hop, hop.
Rutiinin hakeminen ja rakkaiden hirttäminen (aka "kill your darlings") mulla on hakusessa. Lopullisten versioiden tekeminen, vanhan tuhoaminen ja muokkaaminen. Ymmärrys siitä, että ei se ole vakavaa, vaikka yksi teksti näyttää tältä. Tehdään sitten jotain muuta seuraavalla ja katsotaan, mitä tapahtuu.
Ajatus ja tulema: on tällä blogilla funktio. Palvella kirjoittamista. Se tuntuu tärkeältä. Että uskaltaa ajatella, tehdä ja toteuttaa, se on blokki minkä purkaminen on seuraavana.
edit 3 / ps.
(Älä hitto soikoon aina häivytä sitä kertojaa. Minä teet, sinä teet, hän tekee. Kaikki me ollaan ihmisiä, tehdään asioita, kirjoita elävämmin ja rohkeammin ihmisistä koska ihmisiä tässä vain ollaan, yksilöitä, niistä teoista voi ja saa ja nimenomaan pitää pystyä päättelemään juttuja. Eikä se haittaa niin lainkaan.)
edit: totuus sivuaa kohtaa a), mutta on oma lukunsa:
d) Tyytymättömyys. Pelkää tehdä kuvan siitä hetkestä, ajattelee että se ei palvele kokonaisuutta, on liikaa visioita ja ajatuksia minkä mukaan pitäisi toimia. Mutta eivät ne ajatukset palvele mitään kokonaisuutta, en mä hyödy siitä, päinvastoin. Ei tarvitse olla täydellinen, ei tarvitse saada sillä hetkellä täydellistä pätkää - blogiin voi laittaa keskeneräistäkin, jos tekstiä ei muuten synny.
Ratkaisu: uskallus tehdä skissi, jättää se siihen, ehkä myöhemmin palata astialle.
edit 2 / toinen julkaisunjälkeinen ajatus:
Perhana, ajatus hävisi, en saa kiinni. Hmmm. Liittyi jotenkin kirjoittamiseen. Luultavasti kirjoittamiseen prosessina - näitä ajatuksiakin tulee aina vähitellen mieleen. Itse prosessin pitäisi antaa tapahtua, tekstiä pitäisi tuottaa. Oli se millaista paskaa tahansa, yleensä hyvää ja huttua syntyy suhteella 1:9 joten rohkeasti vaan näppiksen tai moleskinen äärelle. Hop, hop.
Rutiinin hakeminen ja rakkaiden hirttäminen (aka "kill your darlings") mulla on hakusessa. Lopullisten versioiden tekeminen, vanhan tuhoaminen ja muokkaaminen. Ymmärrys siitä, että ei se ole vakavaa, vaikka yksi teksti näyttää tältä. Tehdään sitten jotain muuta seuraavalla ja katsotaan, mitä tapahtuu.
Ajatus ja tulema: on tällä blogilla funktio. Palvella kirjoittamista. Se tuntuu tärkeältä. Että uskaltaa ajatella, tehdä ja toteuttaa, se on blokki minkä purkaminen on seuraavana.
edit 3 / ps.
(Älä hitto soikoon aina häivytä sitä kertojaa. Minä teet, sinä teet, hän tekee. Kaikki me ollaan ihmisiä, tehdään asioita, kirjoita elävämmin ja rohkeammin ihmisistä koska ihmisiä tässä vain ollaan, yksilöitä, niistä teoista voi ja saa ja nimenomaan pitää pystyä päättelemään juttuja. Eikä se haittaa niin lainkaan.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti